Väliaikakuvia ja vammaistukia

Nyt kun tankokenkiä on tosiaan pidetty vajaa vuosi, jalat näyttävät todella hyviltä.

Siitä todisteeksi pari kuvaa:

Jalkapöydät ovat kengistä johtuen hieman turvonneet , eiköhän sekin sula sitten kun tämä kaveri lähtee juoksemaan ja viimeistään sitten, kun kengät jätetään pysyvästi laatikkoon. Jalat osoittavat hieman ulospäin, ovat siis jo ylikorjausasennossa. Hyvä niin, nyt jaloilla on vähän varaa vaikka kääntyä takaisin.

Olen aiemmin unohtanut kertoa, että kampurajalkaisen lapsen vanhemmalle Kela myöntää aina vammaistukea. Sitä saa niin kauan, kun kengät on jollain lailla mukana elämässä. Meillä etuus on tällä hetkellä myönnetty siihen saakka, kun poika täyttää kaksi vuotta. Koska kampurajalka tulkitaan vain vähäiseksi vammaksi, etuus on alimman taksan mukainen, eli 89,18 € / kk.

Kysely

Tilastojen mukaan tätä blogia seurataan päivittäin enemmän tai vähemmän.

Olisin iloinen, jos kommentoisit tähän ja kertoisit millä tavalla kampurajalat liittyvät juuri sinun elämääsi. 
Myös kysymyksiin vastaan mielelläni, jos vain osaan.

Pojalla on seuraava lääkärikontrolli luultavasti helmikuussa, silloin on toiveena saada vähentää kenkien käyttöä vain yöuniaikaan. Helmikuussa on myös pojan ja tankokenkien yhteiselon 1-vuotissynttärit. Pidettäiskö pirskeet suorien nilkkojen kunniaksi..? :-)