Tankokengät!

Leikkauksen jälkeisiä kipsejä en saanut poistaa kotona itse. Ne poisti lääkäri yliopistosairaalassa. Jalat näyttivät oikein hyviltä ja olin iloinen ja innoissani - kunnes näin tankokengät.

Ennen tankokenkien sovittamista minulla ei oikein ollut käsitystä, mitä ne tankokengät oikein ovat. No, nehän oli kengät, joiden välissä menee tanko.

Vauva inhosi niitä. Sovitettaessa hän huusi kuin syötävä. Näki, että kipeää teki. Minuunkin otti kipeää kun ICF:n mies sovitti niitä viattomalle lapselleni. Kun hän oli tarkistanut kengän koon sopivaksi, oli minun vuoroni laittaa lapselleni ne kamalat kengät. Sen jälkeen lähdimme kotiin. Tai ensin vauvaa piti pitkään rauhoitella, ennen kuin hänet saattoi laittaa kaukaloon. Kaukalossakin hän vielä itki sydäntä särkevästi. Näihin aikoihin taisi ulkona olla yli -20° C pakkasta, joten vauvalla oli kaukalossa lämpöpussi. Vaikka pussin etuosa oli auki, oli vauva litimärkä hiestä. Meidän täytyi 2,5 tunnin matkan aikana pysähtyä muutaman kerran, jotta sain pitää vauvaa sylissäni rauhoittaakseni häntä.

Ensimmäiset 24 tuntia tankokenkien kanssa vauva vain itki. Maito ei uponnut ja tuntui että suppokin lensi kaaressa pihalle. Vauvan nostaminen, liikuttaminen tai muu jalkoihin kohdistuva pienikin paine sai vauvan itkemään kivusta. Se oli kamalaa. Tiesin, mikä itkun aiheuttaa, mutta en voinut ottaa sitä pois.

Ensimmäisen vuorokauden jälkeen tilanne alkoi helpottua, vauva alkoi tottua kenkiin. Kuitenkin vielä ensimmäisen kuukauden ajan hän itki aina, kun kengät laitettiin. Kengät myös hiersi ja painoi ja välillä iho oli niin rikki, että lääkärin käskystä pidettiin muutaman päivän tauko. Laitoin ihoon aina vuorokautisen taukotunnin aikana Bebanthenia ja rasvatalkkia ja vaihdoin sukat, mutta tilanne ei tuntunut helpottavan. Muistaakseni pidimme toisenkin muutaman päivän tauon, jonka jälkeen iho parani niin hyvin, että se sieti kenkiä.

Tankokengät ensimmäisiä päiviä jalassa

Ensimmäiset kolme kuukautta kenkiä pidettiin siis noin 23 h / vrk. Pidin alkuillasta aina tunnin tauon, jolloin leikimme vauvan kanssa lattialla ja nautimme kengättömyydestä ja siitä, että jalat saivat mennä eriaikaan, jos ne niin halusivat. Tosiasiassa kolmannen kuukauden pidimme kenkiä ehkä vain 22 h / vrk, jolloin pidin tunnin tauon aamuisin ja tunnin iltaisin. Omatuntoni puhdistamiseksi kerroin tämän asian lääkärille, ja hän sanoi ettei se haitannut, koska jalat olivat hyvässä asennossa ja joustavat.

Lääkärikontrolli oli tankokenkien aloittamisen jälkeen ensin kolmen viikon kuluttua, sen jälkeen ehkä kuukauden kuluttua?

Nyt kun kenkiä on pidetty yhdeksän kuukautta, voin sanoa, että jalkojen asento on parantunut edelleen. Tämä siis tiedoksi, että vaikka tankokengät onkin typerät, rumat ja hankalat ja jalkojen asentokin näyttää moitteettomalta, on niiden käyttö silti erittäin tärkeää!

Kolmen kuukauden käytön jälkeen pitoaikaa sai vähentää yö- ja päiväunikäyttöön. Tuntiohjeistus oli 12-14 tuntia vuorokaudessa. Käytännössä kenkiä pideään 12 tuntia ja se on lääkäreiden mielestä riittänyt - jalat näyttävät ja tuntuvat hyviltä.

Kengätkin maksoi yhteiskunta. Kotiin tuli apuvälinepäätös, jonka mukaan kengät + tanko maksoivat 0 % ALV:lla n. 800 €. Kenkiä on pitänyt kahdesti vaihtaa suurempiin ja nekin on aina saatu meille veloituksetta.