Kun kipsejä oli vaihdettu muistaakseni kuudesti, oli vuorossa akillesjänteiden katkaisuleikkaus. Vasen jalka oli oikeaa selvästi huonommassa asennossa (vaikka molemmat näytti tässä vaiheessa jo erityisen hyviltä), mutta kaksi eri lääkäriä oli sitä mieltä, että kun lapsi kerran nukutetaan ja operaatioon ryhdytään, katkaistaan molemmat akillesjänteet. Parempi tehdä se kerralla kuin tehdä sama toimenpide myöhemmin uudelleen.
Leikkaus tehtiin yliopistosairaalassa ja menimme sairaalaan tiistai-iltana. Silloin kipsit riisuttiin, poika kylvetettiin, pituus mitattiin ja hänet punnittiin. Keskiviikkoaamuna hieman ennen kahdeksaa saattelin vauvan leikkaussaliin, jossa hänet nukutettiin ja nilkat leikattiin. Tai en tiedä voiko sitä leikkaukseksi sanoa. Kuulemma itse operaatio kesti taas noin 10 minuuttia, nukuttaminen ja ennen kaikkea herääminen vei eniten aikaa. "Leikkaus" oli epikriisin mukaan pistohaavan tekeminen ja jänteen katkaisu. Kuulosti helpolta. Arvetkin on pienet, ehkä puolen sentin mittaiset jos niinkään suuret.
Lääkärin mukaan akillesjänne on sellainen jänne, joka katketessaan korjaantuu ennalleen 10-vuotiaaksi saakka. Aikuisilla se ei siis enää palaudu, mutta lapsilla kyllä. Ymmärtääkseni tämän leikkauksen tarkoitus oli katkaista liian lyhyt akillesjänne ja sen jälkeen kipsata nilkka oikeaan asentoon, jolloin akillesjänne kasvaisi vaadittuun mittaan. Oli miten oli, mutta kun viimeiset kipsit leikkauksen jälkeen poistettiin, näytti nilkat jo täysin normaaleilta.
Leikkaussalisa laitetut kipsit pidettiin siis kolme viikkoa jalassa. Sairaalassa olimme vauvan kanssa vielä yhden yön tarkkailussa, ja torstaiaamuna mies sai tulla hakemaan meidät kotiin. Kävimme kotimatkalla ostamassa Panadol-suppoja, mutta muistaakseni en niitä yhtä kertaa enempää tarvinnut.
Tämä leikkaus maksoi meille normaalin sairaalataksan verran, olisiko ollut reilu 30 € / vrk. Matkatkin taitettiin omalla autolla, joskin taksilla olisi yhtä lailla taas päässyt. Äitinä sain yöpyä vauvan vieressä sairaalan huoneessa eikä siitä peritty lisämaksua.
No ompas tässäkin erilaista käytäntöä kuin Oulussa. Meidän piti mennä kotiin leikkauksen jälkeen ja vauva jäi yöksi yksin sairaalaan :(
VastaaPoistaMeki jouduimme kotin yöksi oulussa.. vauva joutui teholle nuoren ikänsä vuoksi apneaseurantaan...
VastaaPoista11 kipsausta takana, kunnes lopussa pari viikkoa sitten tehtiin akiles toimenpide ja ei apua, jalat ei liikkuneet mihinkään. Kipsaus jatkuu edelleen ja nyt toinen jalka ilman kipsia koti jumpalla kun ei enää kipsi pysy. Taukoa on ehdotettu ja se tulee väistämättä eteen ennen kenkähoitoa ja lisäksi on heitetty ilmaan lisä kirurgia toimenpiteitä.
VastaaPoistaKyseessä erittäin vaikeat/ epätyypilliset kampurajalat, jotka on periytynyt minulta.
Kiitos kommentistasi!
PoistaKylläpä teillä pistää vastaan. Heräsi kiinnostus, että jos Sinulla on ollut samanlaiset kampurat, niin miten niitä on aikanaan hoidettu ja mikä on tilanteesi nyt?
Hurjasti tsemppiä ja voimia!
Meillä siis neiti oli jo niin iso ettei tarvinnut mennä leikkauksen jälkeen teholle (oulussa)
VastaaPoistavaan oltiin osastolla molemmat yötä.
Mulle tuli tästä mieleen, että voisko ne kotiuttaa lähellä asuvat vanhemmat, mutta jos matkaa on vähän enemmän saa vanhemmatkin (toinen) jäädä osastolle yöksi?
PoistaMeillä poika oli vielä leikkauksen aikaan surkea ressukka, jolla oli nenä-mahaletku käytössä, mutta koska hän kuitenkin oli 7 viikon keskolan jälkeen kotihoidossa oli hän vieressäni osastolla.