Nuoriherra täytti marraskuun alussa 2 vuotta. Kampurajalan hoidon näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että hoito on puolivälissä, kun kerran 4-vuotiaana kengistä luovutaan.
Aika on mennyt nopeasti, luultavasti toinenkin puolikas on pian eletty.
Aika hauskaa!
Onnea pienelle herralle 2-vuotis päivän ja puolivälin kunniaksi! :-)
VastaaPoistaKiitos :-)
PoistaHei, ihan mielenkiinnosta olisin kysynyt, että onko sielläpäin päiväkäytössä minkäänlaisia kenkiä ja ostatteko kenkiä ihan kaupasta?
VastaaPoistaMeillä toispuoleinen kampurajalka poika (10kk), jolla nyt tankokenkien vanhempaa mallia käytössä, kun nämä alfaflex-kengät eivät meille olleet se paras hoitomuoto. Poika ei osannut niiden kanssa nukkua, vaikka kuukausia yritettiin.
Fysioterapeutti ja kirurgi molemmat puhuivat, että seuraavaksi sitten, kunhan lapsi lähtee nousemaan ylöspäin niin jätettäisiin kengät päiväuni -ja yökäyttöön. Hereillä ollessa käytettäisiin ns. tukikenkiä, jotka saataisiin apuvälineyksiköstä samalla tavalla kuin muutkin kengät ja näitä käytetään sitten sisällä ja toista paria ulkona. Tällä menetelmällä sitten jatkettaisiin meidän tapauksessa ainakin 5-vuotiaaksi ja näitä tukikenkiä käytettäisi mahdollisesti vielä pidempäänkin jatkuvassa käytössä samoin kuin tukipohjallisia.
Hei!
PoistaMeillä ei päiväkäytössä ole mitään "epätavallisia" kenkiä, eli ulkona normaalit talvikengät (Superfit-merkkiset) ja sisällä ihan sukat. Käyttökengät ostetaan tavallisista kenkäkaupoista.
Mielenkiintoista kuulla taas erilaisesta hoitoratkaisusta. Olisi kiva nähdä vaikka kuva teidän tankokengistä ja tukikengistä! Jos netistä löydät niin linkitä tänne :)
Hei!
VastaaPoistahttp://unelmanaonni.blogspot.fi/2012/11/osastolta-kotiutuminen.html
Tuossa linkkiä omaan blogiini, jonne olen kengistä kuvan ottanut. On todellakin jännää huomata, miten paljon tosiaankin eri paikkakunnilla vaihtelee hoidot. Juuri tänään kuulimme, että maanantaina saamme ns. ensiaskel-kengät, joita pitäisimme sisälle. Kuvaa laitan niistä varmastikin ensi viikolla ja muutenkin erillistä postausta, kunhan saa juteltua tarkemmin asiasta apuvälineyksikössä.
Hei,
VastaaPoistaVierailemassa suomenranskalaisen kampurajalkapojan äiti. Vaikea-asteiset kampurat hoidettiin meillä ensin kipsillä, sitten leikkauksella ja vielä kipsillä ; telineet oli käytössä vk ympäri vuoden verran, siitä eteenpäin vain öisin kunnes lapsi oppi itse ottamaan pois. Fysikaalisia hoitokertoja oli viitenä päivänä viikossa ensimäisenä vuotena, sen jälkeen kolme kertaa viikossa kakkosvuotena, ja siitä eteenpäin kerran viikossa kunnes juuri viime syksynä, pojan ollessa 7v., hoidot lopetettiin. Tukikengät vaihdettiin samoihin aikoihin vihdoin tavallisiin ; oi sitä onnea kun lapsi sai ensimäistä kertaa valita itse kenkien mallin ja värin! Keskonenkin on perheeseen syntynyt (26+3), mutta jaloissa oli vain kiertymää asentovirheestä ; nyt 1,5 v kuopus selvisi jalkojensa osalta pelkällä fysikaalisella.
Jätän käynnistäni jäljelle vielä haasteen, sekä kutsun blogiini osoitteessa http://www.ranskanmaalla.com/blogi/2013/01/17/14
Kiitos tärkeää aihetta käsittelevästä blogista, olisi ollut tosi tarpeeseen kun itse olimme vasta alkutaipaleella!
Tsemppiä loppua kohden, sitä kannattaa odottaa :-)
Hei!
PoistaKiitos kommentistasi ja haasteesta :-)
Teillä on toistaiseksi pitkäaikaisin hoito, mistä olen kampurajalkojen kanssa kuullut. Aika hienoa, että tuo aika on nyt takanapäin. Onnittelut siitä!
Onnea myös pienestä keskosesta, elävästä pojasta! Luin blogiasi ihan nopeasti ja Sinulla tuntui olleen todella vaikea raskaus.
Iloa ranskanmaalle, kunpa minäkin osaisin edes sanan sitä kaunistä kieltä :)
Hei, mukava löytää blogisi ja päästä keskustelemaan kampurajalkaisen lapsen asioista ja hoidosta :)
PoistaPoikani on 2,5-vuotias ja hänellä on vain oikea jalka kampurajajalka. Kipsaushoito aloitettiin 2 päivän ikäisenä. Kipsauksia oli todella todella monta, koska poika potki kipsit pois, maitoallergiasta johtuneista vatsakipuja huutaessaan yötä päivää. Erikoismaiden käyttö aloitettiin 2,5kk ikäisenä, maitoallergia todettua, jolloin kipsit alkoivat pysyä.
Akilesjänne leikattiin 2kk ikäisenä. Ensimmäistä kertaa tankokenkiä kokeiltiin 3kk ikäisenä, ja ne aiheuttivat 4 vuorokautta kestävän jatkuan raastavan huudon. Viimein vein pojan sairaalaan ja ottivat sen osastolle seurantaan, vesikellot nousivat molempiin jalkoihin, jonka jälkeen palattiin takaisin kipsihoitoon. Myöskin jalkojen asento oli huonohko, kirurgi ei ottanut kommenttejani vakavasti, vaan vähätteli kaikkea, jolloin olin yhteydessä myös norjaan, kampurajalan hoidon suhteen. Sieltä tuli ohjeistus että kipsauset pitää tehdä kalkkakipsillä. Sen jälkeen jalkaa kipsattiin muutaman kerran vielä kalkkikipsillä ja tankokenkien käyttö aloitettiin 5,5kk ikäisenä. Käyttö alkoi hienosti ja poika nukkui hyvin kenkien kanssa. Talvella kannattaa hankkia paksu pussi, johon lapsi mahtuu kenkien ja tangon kanssa. Säärystimet olivat myös meillä kovassa käytössä. Talvella jalkojen suojaaminen on ongelmallista siinä vaiheessa kun lapsi lähtee liikkumaan. Sandaalit talvikenkinä eivät ole todellakaan hyvät ja ihmettelen miten ei ole vielä keksitty umpikenkiä toiseksi kenkämalliksi. Poika alkoi seistä tukea vasten n. 11kk ikäisenä ja lähti kävelemään 1v 6kk ikäisenä.
NYT: Tankokenkien käytössä on ongelmia. Poika itkee iltaisin, eikä halua niitä jalkoihin. Öisin potkii kengän pois jalasta, jolloin vasen jalka vääntyy. Jos kengän kiristää kireälle, herää pitkin yötä itkien. Aamuisin monesti ei ota oikean jalan päälle ollenkaan, jalka siis selvästi kipeä ja sanoo ai ai ai, itkien ja viettäen sylissä pitkän aikaa, jopa aamupäivän. Myöskin oikean jalan polvessa ongelmia. Polvi "lonksuaa" ja poika lonksuttaa sitä itsekin. Minusta tankokengät vääntävät polvia ja en ihmettele lainkaan jos polviongelmia tulee olemaan.
Meillä on ollut kunnan maksama fysioterapia käytössä neuvolan kautta aina 8kk ikäisestä lähtien. Fysioterapeutti on seurannut kehityksen edistymistä sekä jaljojen asentoa. Se on ollut 1krt/viikossa. Nyt muuttamessamme toisella paikkakunnalle, emme saa enään fysioterapiaa ja se on minusta todellakin vaikuttanut asioihin. Fysioterapeutti suositteli tukikenkiä päiviksikin ja tukipohjallista myös, mutta kirurgi ei siihen suostu. Ihmettelen kirurgin asennetta hoidon suhteen. Nyt menemme jälleen huomenna ylimääräiselle käynnille lääkäriin, katsotaan mitä tälläkertaa asiaan sanotaan.
Kiitos, Heidi, kommentistasi!
PoistaVoi surkeutta tuota teidän taivalta. Miten voi noin paljon harmia mahtuakaan yhteen pieneen poikaan. Ja teidän kirurgi vaikuttaa todella epäammattimaiselta!!!
Olen kanssasi samaa mieltä, että tankokengät vääntävät polvia. Tai ei ehkä kengät varsinaisesti, mutta niiden aikaansaama ylikorjausasento. Juuri tänään katselin kun poika käveli pelkkä vaippa yllään ja tuumasin, että onkohan tankokenkien ajatus viety ihan perille, siis onko ajateltu että vaikka nilkat saadaan suoriksi etteikö se aiheuttaisi ongelmia muualla vartalossa... Hankalasti muotoiltu lause, mutta ehkä ymmärsit? :-)
Muuttuuko teillä muuton myötä myös kontrolloiva kirurgi? Oletteko saaneet arviota poikanne tilasta kokonaan toiselta kirurgilta?
Kerro vähän kuulumisia, ihan mielenkiinnolla seuraan teidänkin tilannetta.
Hurjasti voimia!