Karu tosiasia on se, että ilman kenkiä poika nukkuu paljon paremmin.
Hän on nyt flunssan vuoksi toista yötä ilman kenkiä, koska tuntuu että ongelmia on räkäisyyden ym. vuoksi muutenkin riittävästi. Ajattelin myös että kahdella tyynyllä varustettu pystympi asento ja tankokengät olisivat ehkä epämukava yhdistelmä. Jotenkin ajattelin, että flunssan lihassäryt ym. vaivat riittäisivät ilman kenkiäkin ja siksi päätin ettei kenkiä tarvi laittaa, vaikkei ne hierräkään tällä hetkellä. Ehkä ajattelin myös niinkin, että tämän kaverin yöunet on parina viime viikkona olleet tosi levottomat, että jos koitettaisi edes yksi yö olla ilman.
Viime yönä ei kuulunut pojasta pihahdustakaan, nukkui makoisat 13 tunnin yöunet. Varmaan joku syy kengissäkin on.
No mutta hei, tänä vuonna niistä päästään lopullisesti eroon, JIPPII! Luultavasti loppuvuodesta vasta, mutta silti Hauskaa :)
Hieno homma! :) Äkkiä se vuosi menee.
VastaaPoistaAinakin täällä menee aika koko ajan hurjan äkkiä. Alle kolme kuukautta synnytykseen. Sitten pääsee näkemään itsekin millaista se elämä kampurajalkojen kanssa on. Mihin se aika oikein hurahtikaan?
Jossain vaiheessa täälläkin taisin pohtia ja tuskailla sitä, että jouduimme lisätutkimuksiin. Täytynee siis täälläkin iloita, että ei niissä löytynyt mitään. Muuten terve lapsi pitäisi nyt olla tulossa. :)
Ihana kuulla että terve lapsi on rakennetutkimusten perusteella tulossa :) Aina sellainen tieto helpottaa ja lopulta ne kampurajaltakaan ei tunnu niin pahalta, kun ehtii hetken miettiä että voisi olla jotain vielä pahempaa.
PoistaTsemppiä loppuraskauteen ja siitä eteenpäin :)
Poikani syntyi marraskuussa 2009 ja syntymälahjana hänelläkin molemminpuoliset kampurajalat. En ole pitkään aikaan lukenut netistä mitään kampurajalkoihin liittyvää ja nyt löysin sattumalta blogisi! Harmi kun en ole aikaisemmin sitä nähnyt. Meillä siis nelivuotisynttärit vietettiin 4kk sitten ja parhaana lahjana taisi tulla tankokengistä luopuminen, vaikka hoito kokonaisuudessaan sujuikin hyvin (lukuunottamatta rakkuloita jaloissa). Aika menee nopeasti!
VastaaPoistaOnnea parhaasta 4-vuotislahjasta! Siihen mekin täällä lasketaan jo kuukausia :-) Vaikka hoidot meilläkin menneet tosi hyvin niin miksei se elämä helpompaa ole ilman kenkiä.
PoistaKiva kun löysit blogin :)
Hei. Kiitos blogistasi.. se on ollut ahkeralla lukemisella täällä päin :) meille syntyi kampurajalkainen poika vajaa pari kk sitten. Toispuoleinen kampurajalka huomattiin rakenneultraäänessä... onneksi silloin jo, että kerkesi etsiä tietoa ja sopeutua ajatukseen. Meillä kipsaukset aloitettiin parin viikon ikäisenä ja yhteensä 4 kipsiä laitettiin. Viikko sitten oli akillesjänteen pidennysleikkaus nukutuksessa. Itse en saanut jäädä yöksi, koska vauva meni ikänsä puolesta teholle, siellä ei yöpaikkoja ole vanhemmille. Meillä vauva hoidattanut aina kipsinvaihdon jälkeen pari vrk enemmän. Toinen kipsi kun laitettiin, siitä parin tunnin päästä herättyään vauva huusi kipuitkua illan.. varpaisiin ei kärsinyt koskea, kun alkoi kauhea huuto. Purimme mieheni kanssa itse kipsin pois ja huuto loppui kun seinään. Muuten kipsaukset menneet hyvin. Parin viikon päästä kipsin poisotto edessä ja tankokenkähoidon aloitus.. kieltämättä vähän kauhulla ootan, että miten poika siihen reagoi. Ihanaa, että teillä jo loppusuoralla hoidot!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Mukavaa kuulla että blogia luetaan :-)
PoistaOnnea pienestä pojasta! Alkuhoito teillä tuntuu menneen perinteisen kaavan mukaan. Miten lääkäri suhtautuivat tuohon toisen kipsin oma-aloitteiseen poisottoon? Oliko se kauan pois ennen kuin lääkäri taas kipsasi? Selvisikö mikä siinä oli pielessä?
Meillä tankokenkien aloitus oli alkuun yhtä huutoa, mutta kummasti siihenkin vaan tottuuu - sekä lapsi että aikuinen. Uskoisin että helpoimmalla pääsee kun kuuntelee yhdet pidemmät itkut kuin se, että kengät otetaan aina pois ja näin ikään kuin aloitetaan aina alusta.
Tsemppiä matkaan :)
Meitä ohjeistettiin soittamaan osastolle, jos kipsin kanssa tulee ongelmia. Hoitajan luvalla poistimme itse kipsin sitten.. pojalla oli varpaat turvoksissa, eikä niihin kärsinyt hipaistakaan, kun alkoi kauhea huuto. Eihän se selvinnyt mikä siinä kipsissä oli vialla. Meillä on ollut koko ajan sama kirurgi kipsatessa paitsi just sen toisen kipsin laittoi eri kirurgi, joka sitten meni pieleen jollain lailla. Meidän oma kirurgi sitten sanoi uudelleen kipsatessa, että oisitta ottaneet mukaan sen pieleen menneen kipsin, että hän olisi nähnyt jalan asennon siitä mihin se oli kipsattu... mutta paha sitä oli ottaa, kun purkasimme sen rullaamalla pois jalasta. Ei meitä toruttu emmekä saaneet noottia, kirurgi vaan halusi tietää miksi otimme sen pois. Kyllä se oli niin selkeästi kipuitkua mitä vauva huusi, ettei siinä ollut muuta vaihtoehtoa. Olisi pitänyt vaan työajan puitteissa tajuta ottaa, niin ehkä jalka olisi kipsattu saman tien uudestaan. Meillä täällä kampurakipsit on vaihdettu aina perjantaisin ja kun otimme kipsin ite silloin illalla pois, uusi laitettiin vasta tiistaina sitten. Eli siinä tavallaan tuli vähän takapakkia sitten...
VastaaPoistaTodennäköisesti ollut liian tiukalla tai liian jyrkkä käännös ulkokiertoon...
VastaaPoistaOlipa hyvä kun soititte. Useimmiten vaan vanhemmat tietää milloin lapsella on hätä ja milloin on muuta itkua.
PoistaToivotaan että jatkossa hoidot menevät paremmin :)