tiistai 3. joulukuuta 2013

Kysymyksiä ja vastauksia

Koitetaanpas nyt tällaista.

Aina silloin tällöin blogin johonkin vanhaan tekstiin tulee kommentteja, jotka pitävät sisällään mielenkiintoisia kysymyksiä. Harva säännöllinen lukija kuitenkaan huomaa tällaisia uusia kommentteja, jolloin minä jään ainoaksi vastaajaksi.

Tähän tekstiin voi siis kommentoiden esittää oman kysymyksen, johon toivon lukijoiden kertovan vastauksensa, mikäli asiaan joku mielipide löytyy. Kysymyksistä voi mahdollisesti myöhemmin tehdä erillisen sivun, jolloin suosituimmat kysymykset löytyy nopeasti.

Eräs uusi lukija kysyi kantoliinan käytöstä kampurajalkaisen lapsen kanssa. Itse en sitä käyttänyt, mutta onko joku käyttänyt kipsien tai tankokenkien kanssa? Miten onnistui, vaatiiko jonkun tietyntyyppisen liinan jne?

Itse muistan lukeneeni blogista useampaan kertaan kaukalon ja vaunujen valintaan liittyviä kysymyksiä. Omalla vauvalla oli käytössä Brion turvakaukalo, mutta hän oli tavallista vastasyntynyttä pienikokoisempi eikä näin ollen vastaukseni ole kovin yleispätevä - tankokenkien leveys kun säädetään jokaisen asiakkaan hartioiden leveydelle. Toisella, tervejalkaisella, pojalla meillä oli Maxi Cosin Cabriofix ja siinä oli ainakin tankokenkiä ajatellen leveä jalkaosa. Olen jonkun tankokenkäilijän kuullut käyttävän juuri tätä kaukaloa, joten ehkä sitä uskaltaa suositella?

Vaunut meillä oli Emmaljungan Edge Duo Combit. Koppaosa ei ollut kovin pitkäikäinen, mutta ratasosan sivusuunnassa väljä jalkatila meni kyllä niin pitkään, kun tankokengät oli päikkärikäytössä.

Teidän kysymysten vuoro! Tarkoitus on, että kaikki saa vastata kaikkien kysymyksiin :-)

Jos teillä on jotain parannusehdotuksia blogiin liittyen, kertokaa myös niistä.

21 kommenttia:

  1. Mahtava blogikirjoitus tämäkin! :)
    Ajattelin osallistua muutamalla ehkä vähän tyhmälläkin kysymyksellä, kun minulle tämä kaikki on vielä niin uutta. (Siis eilen vasta asia varmistui, että tulevalla vauvalla on kampurat.) Ehkä osasta näistä onkin keskusteltu, mutten muista. Luin nimittäin eilen koko blogin läpi ja auttoi tähän murehtimiseeni todella paljon.

    1) Onko kukaan saanut koskaan mitään erikoisohjeistusta tekemisiinsä jo raskausaikana? Pitäisikö jotain nyt tehdä eri tavalla vai jatkanko ihan normaalisti elämistä kunnes nämä hoidot sitten alkavat joskus synnytyksen jälkeen?
    a) Esim. tykkään erilaisista liikuntalajeista paljon. Eivät kai ne voi sitten vaikeuttaa jotenkin enemmän? Hankala pukea sanoiksi sitä mitä haen. Ehkä yritän sanoa jotain sellaista, että voiko olla jotenkin haitallista, jos maha on välillä vähän litistyksessä? Tosin välillä jo vähän huonossa ryhdissä istuessa tuntuu siltä, että se olisi litistyksessä.
    b) onko edes mitään vanhan kansan "viisauksia" aiheesta, jos ei ihan suoraan tieteellistä tutkimusta tai kantaa?

    2) Onko kukaan jaksanut venkslata kampurajalkaisen lapsen kanssa kestovaipoilla vai meneekö huomattavasti hankalammaksi?

    3) Hoidetaanko kampuraa kaikissa sairaaloissa vai vain joissain? Jossain ihan kuin olisi ollut mainintaa yliopistollisista sairaaloista, mutta en löytänyt sitten kuitenkaan tarkempaa tietoa. Onhan tuo yksi sairaala tuossa ihan vieressä, mutta ei valitettavasti ole yliopistollinen. (Tähänhän saan tarkemman tiedon varmasti heti seuraavalla neuvolakäynnilläkin, mutta en malta odottaa, enkä viitsi tällaisen takia soitellakaan. Voihan tästä tiedosta olla myös joillekin muillekin hyötyä.)

    4) Mikä poikkeaa eniten kampurajalkaisen elämässä? Onko jotain juttuja, joita ei voi missään nimessä tehdä (kun hoidot on vielä meneillään) tai mikä on ainakin hankalampaa?

    5) Joutuuko heti synnytyksen jälkeen olemaan pitempään/kuinka kauan sairaalassa vai pääseekö kotiin aika pian? (Itse blogistillahan tilanne eri, kun oli vielä keskonenkin, mutta mitenkäs muilla?)

    6) Ristiriitaista tietoa löytyy siitä, että jalat paranevat täysin/eivät koskaan täysin normaaleiksi. Liittyykö tuo vain siihen, että aiemmin on ollut huonommat hoitomenetelmän, eikä parantuminen ole ollut niin hyvää kuin nykyään? Vai meneekö ihan arpapelillä vai mistähän tuo johtuu? Välillä olen lukenut jotain siitäkin kuinka toinen jalka on jäänyt pienemmäksi, jos toinen jalka on ollut kampura ja toinen normaali. Käykö niin aina vai onko tuokin enemmän noita aiempien hoitojen seurauksia? Ovatko kampurajalkaiset siis aina koko loppuelämänsäkin pienempikenkäisiä kuin muut?

    Varmasti näitä kysymyksiä vielä riittää, mutta tässä nyt nämä, jotka tänään ovat pyörineet mielessä ja joihin en onnistunut itse löytämään vastausta.
    Muutenkin mielenkiintoisinta kuulla aina asioihin mahdollisimman monta eri mielipidettä ja erilaisia kokemuksia.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysinkin tuosta sairaalahommasta, että myös joissain keskussairaaloissa. Jospa sitten täälläkin, kun ei ainakaan erikseen vielä kukaan sanonut, että joutuisimme sitten käymään jossain kauempana.

      Tuossa yhdessä kertomuksessa, jota netistä luin mainittiin myös kuinka yksi perhe ei ollut tehnyt mitään pitempiä matkoja, koska lapselle olisi ollut epämiellyttävää istua turvakaukalossa kipsien kanssa. Onko todella noin? :O
      Minä kun olen oikein odottanut, että päästään sitten matkustamaankin, kun koko perhe on yhtäaikaa vapaalla.

      Poista
    2. Hyviä kysymyksiä!

      Vastaan osaltani niin pitkälle mitä kykenen:

      1. Jatka elämistä ihan normaalin raskauselämän ohjein. Itse muistan sanoneeni synnytyslääkärille, että tuntuu pahalta kun vauva potkii vintturoilla nilkoilla. Ajattelin, että ne menevät siitä vielä enemmän solmuun, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että kampurajaloilla sikiö potkii ihan yhtä lailla mitä tervejalkainenkin sikiö. Ja siihen potkimiseenhan on äidin paha sanoa mitään :-)
      Ei kai se normaalissakaan raskaudessa ole oikein hyvä, jos maha on pitkään litistyksissä.

      2. Meillä oli kestovaipat jossain vaiheessa kipsihoitoa käytössä. Kipsien väliin ei saa joutua eritteitä, koska niitä ei saa sieltä putsattua. Kipsit ylettyy siis reiteen, lähes lonkkaan, saakka. Toisaalta ihan yhtä lailla kertakäyttövaipatkin falskaavat eli minä en näe estettä kestovaipoille kampurajalkaisella lapsella.

      3. Sanoisin, että niissä sairaaloissa joissa on lastenkirurgi. Paikallisessa keskussairaalassa ei silloin ollut lastenkirurgia kun meillä oli kipsihoidot meneillään. Sellainen kuitenkin tänne saatiin muutaman TAYS-keikan jälkeen.

      4. Kipsihoidon aikana kylvettäminen ei onnistu kipsit jalassa. Jotkut lääkärit antaa ottaa ne itse pois, jotkut lääkärit haluaa itse ottaa. Me saatiin aina itse ottaa ne edellisenä iltana pois ja silloin kylvetettiin kotona. Kipsejä vaihdetaan siis n. viikon välein, eli ihan riittävästi vauvaa tuli pestyä kipsienkin aikana. Yhtäkkiä en keksi mitään, mikä olisi meiltä jäänyt kampurajalkojen hoitojen vuoksi välistä.

      Tankokengät on rumat ja kamalat, mutta niitä ei saa hävetä. Enemmän hävettää vintturat nilkat, millaisiksi ne voivat palata ellei kenkiä käytetä :-)

      5. Käsitykseni mukaan ei yhtään sen pidempään. Itse kipsaus kestää n. 10 min (toki eka kerralla lääkäri katsoo vähän tarkempaan) ja se tehdään parin päivän ikäiselle ensimmäisen kerran.

      Jotkut vauvat ei tykkää turvakaukalosta kipsien kanssa, jotkut ei tykkää vaikkei kipsejä olisikaan. Ja kipsausaika on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika :-)

      Toivotaan että saat muiltakin vastauksia :)

      Poista
    3. 1. Et voi itse vaikuttaa asiaan mitenkään. Et suuntaan etkä toiseen.

      2. Meillä kipsi ulottui aivan nivuseen saakkaa ja joskus reuna tuhraantuikin ulosteesta, mutta silti kipsi oli normivaihtovälin ajan.Meillä kertisvaipat osoittautuivat paremmiksi, mutta varmasti kestovaipatkin toimii. Meillä ne oli ehkä vaan väärän kokoisia ja valskaamisriski oli suurempi.

      3. Me asutaan yliopistosairaalakaupungissa (Oulu) ja olen ymmärtänyt, että KAIKKI Pohjois-Suomen alueen kampurat hoidetaan täällä. Siinä onkin "kiva" matkustella jostain Inarista Ouluun joka viikko.. :(

      4. Meillä aina lääkäri tai lääkärivahtimestari otti kipsit pois, eli itse ei saatu niitä ottaa, sillä lääkärin mukaan jo se pieni aika (yön yli) olisi ollut turhaan pois hoidon tehokkuudesta. Eli vauva kylvetettiin aina sairaalassa kerran viikossa. Pyllyn pesemiseen kotona piti opetalla uusi tyyli, jottei kipsi kastu.

      Meillä tuli uusintakipsauksia vielä tankokenkähoidon aloittamisen jälkeenkin, joten emme päässeet ikinä osallistumaan vauvauintiin.

      Tankokenkähoito, ja meillä poikkeuksellisesti nyt menossa oleva lastahoito on aiheuttanut sen, että lapsi nukkuu edelleen samassa huoneessa meidän kanssa (mikä nyt ei meitä haittaa), sillä tankokengillä eikä lastan kanssa voi kävellä. Lapsi on aiemmin usein halunnut tulla keskellä yötä meidän sänkyyn, joten eihän se lapsi voi itse jostain toisesta huoneesta juosta tanko jaloissa. Nyt myös lapsi haluaa usein käydä potalla keskellä yötä, ja se tarkoittaa sitä, että lapsi on kannettava sinne potalle.

      Tankokenkähoidon aikana ei voi käyttää normipotkupukuja, eli lahkeet on leikeltävä tai hankittava sitten housuja. Aika monet äitiyspakkauksen housuista on juuri noita terällisiä.

      Ja onhan se tanko vähän haitolla monessa asiassa. Esim itsellä imettäessä oli hankala löytyy hyvää asentoa, jottei koko vauva olisi ihan mutkalla.

      5. Kampurajalalla ei ole yhteyttä sairaalassaoloaikaan. Meillä eka kipsi tuli vasta kahden viikon iässä (en muista syytä), mutta aloitimme fysioterapian jumppaohjeilla viikon iässä.

      6. Olen näin ymmärtänyt, että nykyään hoito on paremmalla mallilla ja nimen omaan tämä kipsaus eli manipulaatiohoito ja ponsetimenetelmä on todettu hyväksi. Ennen leikattiin ja jopa murskattiin jalkoja, jotka eivät ole sitten parantuneet niin hyvin ja voivat olla kivuliaita. Mutta toki kampurajalkoja on monenasteisia. Jos jalka on hyvin jäykkä eikä manipulaatiollakaan saada hyvin käännettyä, voi silloin hoitotulos olla huonompi ja palautumisriski suurempi. Meillä jalka on saatu tosi joustavaksi ja hyvännäköisesti, vaikka jalka arvioitiin syntyessä keskivaikeaksi tapaukseksi. Akillesjänne leikattiin 6 viikon iässä. Jalka on hieman pienempi kuin terve jalka (vain toinen siis kampura) ja myös pohjelihas pienempi, kun osaa katsoa. Joka ei tiedä asiasta, niin tuskin edes huomaa. Lapsi on nyt 3 vuotias.

      Poista
  2. Ei kyllä liity mitenkään asiaan, mutta Anonyymi: asutteko te Oulussa? Meille olis tulossa kevättalvella molemminpuolinen kampurajalka tyttönen ja olis kiva tutustua muihin samanlaisiin perheisiin täältä Oulun seudulta. Tosi mukavasti löytyy netistä tietoa ja vertaistukea, mutta olis tosi huippu vaikka nähdäkin tämmösiä hoidettuja/hoidossa olevia kampurajalkalapsia.:) Jos kiinnostaa, niin otappa yhteyttä anri.nissila(at)student.oulu.fi.:)

    VastaaPoista
  3. Taas eksyin tänne blogiin, kun yritin etsiä tietoa kantoliinassa kantamisesta tankokenkien kanssa. Kiitos siis blogistasi :) ja omien kokemusten jakamisesta.
    Voin vastata kantoliinailusta kipsien kanssa: onnistuu. Kipsit on mukavasti kuitenkin sammakkoasentoon ohjaavat eli polvista koukussa. Trikooliinassa olen kantanut, alkuun kehtoasennossa ja nyt pystyssä edessä ("kietaisuristi-II" -sidonnassa). Vauva kyllä protestoi, jos asento on huono. Kipsien hankaaminen takareisiin ei ainakaan meillä ole tullut ongelmaksi, mitä etukäteen pelkäsin.
    Tangon kanssa sama sidonta ei tule toimimaan enkä osaa vielä hahmottaa saako lasta mitenkään syliin esim. neliöliinaan tai kantoreppuun. Kantoväline täytyisi ainakin pujottaa pepun ja tangon välistä, mutta jääkö jalat tangon vuoksi huonoon asentoon? Tätä kokeilen parin viikon päästä, kun tanko meille saapuu... harmittaa, jos ei suju, sillä pystyasento helpottaa vauvani refluksioireita ja kantoväline samalla äidin kotitöiden hoitamista ;)
    EmAnille kysymykseen 2: meillä on kestovaipat ja kertakäyttövaipat sekakäytössä. Kovin iso vaippapaketti tuntuu minusta epämielyttävältä kipsien kanssa ja se helposti peittää kipsien yläosan. Silloin, kun vauva viihtyy lattialla, niin tykkään kevyistä kertsivaipoista, jotta pystyy heiluttelemaan jalkojaan vähän vapaammin.
    Ja kysymys 4: Kylvetys puuttuu, mutta saa vauvan muutoin pestyä. Peppupesukin onnistuu kun taiteilee samalla kädellä vauvan jalat syliin linkkuveitseksi niin etteivät kipsit kastu. Kaikkiaan kipsien kanssa elo on ollut ihan tavallista vauva-arkea. Tangon kanssa pelkään tulevan enemmän haasteita jo vaatetuksesta lähtien. Ja vielä turvakaukalosta: meillä on neljäs lapsi ja ensimmäinen, joka nukkuu tyytyväisenä turvakaukalossa kaikki automatkat! Saas nähdä miten tankokenkien kanssa... t.Ensku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos kattavasta vastauksestasi!

      Minä ainakin kannan 3-vuotiasta poikaani sylissä ihan normaalissa asennossa tankokenkien kanssa. Polvet kuitenkin pääsee jo liikkumaan ja moni näiden kanssa konttaa ja ryömiikin. Uskoisin siis, että jos kipsien kanssa onnistuu liinailu niin kenkien + tangon kanssa se on vielä helpompaa. Toki tanko voi joskus tuntua sinua vastan epämukavalta, mutta ehkä siihenkin löytyy hyvä asento.

      Poista
  4. Tämä blogi on tuonut minullekin paljon vastauksia kysymyksiin, joita tuli ensimmäisen kerran silloin pari vuotta sitten, kun saimme rakenneultrassa kuulla pojan kampurajaloista. Kiitos siis tästä blogista! :)

    Tässä omasta puolestani vastauksia esitettyihin kysymyksiin:
    1) Jatkat raskausaikaa ihan normaalisti! Itse olin jälkikäteen ajatellen tosi tyytyväinen, että asia ilmeni jo ultrassa, jotta siihen osasi etukäteen varautua, ja lapsen synnyttyä jalkoja ei pahemmin tullut edes ajatelleeksi. Järkytys olisi varmasti ollut suuri, jos asia olisi selvinnyt vasta silloin. Oletkin varmaan jo tutustunut Skyry.org sivuihin? Itse etsin asiasta paljon tietoa etukäteen ja totta kai se oli paljon mielessä ja huolestutti, mutta mitä lähemmäs synnytys tuli, sitä enemmän kampurajalka-asia painui taka-alalle ja muut asiat täyttivät mielen.

    2) Itse käytin mieluummin kertiksiä, koska ne valskaavat vähemmän ja kipsit eivät saanet kastua. Mutta oikean kokoisilla kestoillakin varmasti onnistuu. Käytimme myös kosteusliinoja (wipes) pyllypesuihin veden sijasta, tuntui helpommalta kipsien kanssa. Laitoimme myös vaipanvaihdon ajaksi kipsien päälle pakastepussit ja ne kiinni sellaisilla klipsuilla, pysyi kipsit puhtaina! :)

    4) Kuten edellä onkin jo mainittu, ainakin vauvauinti ja kylvetys jää kipsihoidon ajaksi. Meillä kylvetys tehtiin sairaalassa, ensin otettiin kipsi siellä pois, sitten kylpy ja viimeiseksi uusi kipsi. Meidän poitsu huusi aina kylvetykset läpi, kai se oli jotenkin uusi ja turvaton olotila, kun yhtäkkiä jalat olivat vapaina ja vedessä, mutta myöhemmin, kun sai kipsit pois ja sai kotona kylpeä, alkoi rakastaa touhua. Toiset lapset tykkäsivät kyllä sairaalassakin tästä, mutta jos teilläkin sattuu tällainen tapaus, joka ei pidä kylpyhetkistä siellä, niin peli ei ole menetetty. ;) Tietty sairaalan ympäristö ei ollut paras mahdollinen muutenkaan (kiireiseen) kylpyhetkeen…

    Ja niinkuin jo mainittu, niin tuo vaatetus on toinen asia. Kipsihoidon aikana housuissa kannattaa olla mahdollisimman leveät lahkeensuut, jotta pukeminen on helpompaa, tai sellaiset housut/potkarit, jotka saa kokonaan alhaalta auki, ovat hyviä (niitä ei tosin paljon löytynyt). Tankokenkien kanssa ei voi käyttää terällisiä yöhaalareita tai potkuhousuja. Olenkin täällä jo aiemmin kirjoittanut, että talvella käytimme kenkien päällä säärystimiä, kun tossuja ei voi käyttää.

    5) Kampurajalat ei vaikuta kotiinpääsyaikatauluun. Itselläni oli raskausdiabetes, ja silloin vauvan sokeriarvoja seurataan sairaalassa ja yleensä pistetään kantapäähän, kun verinäyte otetaan. Meillä oma hoitaja piti huolen, ettei vauvaa pistetty jalasta (vaikka näin ehti alussa käymäänkin), sillä kipsit laitetaan n. viikon ikäisenä. Että jos jotain näytteitä tms. vauvasta otetaan, niin ei pistoksia jalkaterään, ettei kipsit satu sen takia.

    

6) Itsekin olen kuullut eri kantoja tähän, mutta ymmärtääkseni jalasta ei tavallaan koskaan tule täysin normaalin jalan kaltaista, mutta siitä pitäisi nykyhoidolla tulla täysin toimintakykyinen jalka/jalat, joilla pystyy kävelemään, juoksemaan jne. kuten normaalistikin. Olen useasti kuullut, että tuskin lapsesta olympiavoittajajuoksijaa tulee, mutta voi ihan samalla tavalla leikkiä ja urheilla jne. kuin muutkin lapset. Meillä on nyt 1,5v. vesseli, jonka motorista kehitystä nuo tankokengät vähän hidastivat, mutta kun ne siirtyivät unikäyttöön, on kehitys mennyt huimasti eteenpäin, ja nyt jaloilla kipitetään jo kovaa.:) Eikä tosiaan kukaan, joka ei asiasta tiedä, huomaa jaloissa mitään erikoista.

    Susa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja mukava kuulla että blogista on ollut hyötyä :-)

      Meille fysioterapeutti sanoi joskus hoidon alkuaikoina, että on joku maailmanluokan naistaitoluistelija, jolla on kampurat. Samoin kuulemma jollain suomalaisella jalkapalloilijalla ja jollain suunnistajalla myös. Siis ihan kovan tason urheilijoilla, eikä millään sunnuntaiharrastelijoilla :-) Nimiä en nyt muista, mutta löytyy kuitenkin jotain kampurahuippu-urheilijoitakin :)

      Poista
  5. Turvakaukalosta, vainuista ym. vielä: Meillä on ollut tuo Maxi-Cosin Cabriofix ja se on ainakin toiminut. Kaukalo kävi ahtaaksi ensin hartioista, tankokengille leveys riitti hyvin. Meillä poika ei tykännyt olla kaukalossa, huusi aina autossa. Myöhemmin olen miettinyt, että varmasti kipsit painoivat. Tämä pulma nimittäin poistui, kun kipsit sai pois.

    Vaunuista meillä on ollut käytössä sekä Gessleinin Futuret, Phil&Tedsin Vibet että MacLarenin techno-matkarattaat. Kaikki ovat toimineet. P&T:issä on useita malleja, niistä kannattaa ottaa tuollainen vähän leveämpi, sillä kapeampaan ei välttämättä tankokengät sovi. MacLareneissa lapsi on matkalla nukkunut vielä 1v. päikkäreitä, mutta poika on sen verran pitkä varsinkin kenkien kanssa, että jalat retkottivat jo ulkona, mikä näytti omaan silmään pahalta. Tuon pidempiä matkiksia en tosin ole löytänyt, mutta eipä matkiksissa sen enempää ole tullut päiväunia nukuttuakaan.

    Tankokengät oli aluksi kauhean kömpelön tuntuiset ja ensimmäisiänä päivinä toisen jalan iho meni rakkuloille. Kenkään laitettiin pehmusteita ja rakkojen ympärille lampaanvillaan suojaksi, mutta ainoa mikä auttoi oli se, että saatiin lupa olla ilman kenkiä viikonloppu. Tällä aikaa iho parani ja tankokenkäily on sujunut hyvin siitä lähtien.
    Meillä vauva oli kipsihoidon ajan kovin itkuisa ja viihtyi parhaiten pystyasennossa ja sylissä. Kipsien kanssa tulee helposti vatsavaivoja, kun jalkoja ei saa normaalisti pumpattua (jos molemmat jalat kipsattu, kuten meillä). Ja tosiaan kantorepussa vauva viihtyi. Liinoja en ole koskaan kokeillut, mutta ainakin repussa onnistui kantaminen sekä kipsien kanssa että tankokengillä. Tankoa vain oli hankala saada itse paikoillaan, helpompi jos joku auttoi. Muuten en enää kenkien kanssa paljoa kantanut, kun siinä vaiheessa lapsi viihtyi jo muuallakin, mutta se kyllä onnistuu.
    Imetys kenkien kanssa sujuu myös normaalisti. Kaikki varmasti löytävät ne omat hyvät imetysasennot, meillä toimi mm. makuuasennossa se, että laitoin kyljellään olevan vauvan taakse Tempur-tyynyn, jolloin tanko nojasi joko siihen tai omaan jalkaani. Käytin myös tyynyjä molemmin puolin, jos nukahti sängylle päikkäreille, sai lepuuttaa tankoa ja jalkoja tyynyn päällä. Istuessa imetystyyny oli hyvä.

    Vaikka välillä on ollut tosi rasittavaa kipsien tai kenkien kanssa ja tullut tuollaisia ekstra-juttuja, olen äärettömän kiitollinen siitä, että Suomessa saadaan hyvää, maksutonta hoitoa ja hoitoennusteet ovat nykyään niin hyvät. Ja tämä on kuitenkin korjattavissa oleva asia. Kuten Bruno Cacciotore meille aikanaan totesi, että jos joku poikkeavuus pitäisi valita, niin tämä on paras. :)

    Susa

    VastaaPoista
  6. Susa: Kun puhuit, että teillä toimi kantoreppu hyvin, niin minkälainen reppu teillä oli ja hyväksi todettu? Meillä on tosiaan ennestään kaksi tyttöä 2v 9kk ja 1,5v kun vauva syntyy ja varmasti tarvii käsiä vapaaksi, vaikka vauvaa pitäisi paljon sylitellä + kun ulkona kuljetaan, niin jos tytöt on tuplarattaissa, niin vauva voisi kulkea repussa.. Mitä siis suosittelet?

    VastaaPoista
  7. Meillä oli käytössä Britaxin rintareppu. Tosin hetken aikaa kipsihoidon aikana (+ esikoisen vauva-ajan) meillä oli lainassa BabyBjörnin rintareppu (oli varmaan active). Näistä kahdesta Britax on mielestäni kantajalle mukavampi lantiovyön ja hyvin pehmustettujen olkahihnojen takia, joten jos paljon kantaa, niin sitä voin ainakin lämpimästi suositella! :)

    VastaaPoista
  8. Haluan vielä kiittää blogin kirjottajaa ja kaikkia kommenteista. Täältä ollaan saatu valtavasti käytännön vinkkejä ja tukea tulevaan. Nyt menossa 40+4, tytön pitäis piakkoin syntyä. Molemminpuolinen kampura sieltä on siis tuloillaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kommentista :)

      Tsemppiä synnytykseen ja viimeisiin odotushetkiin. Tule sitten kyselemään ja kertomaan kuulumisia myös tänne :)

      Poista
  9. Nyt on päivitettävää :) Rakas pieni tyttäremme syntyi kaksi ja puoli viikkoa sitten molemminpuolisten kampuroiden kera. Huomenna mennään kolmanteen kipsaukseen. Jalat näyttävät jo ihan erilaisilta, kirurgi oli oikein tyytyväinen tuloksiin. Ilmeisesti muutaman viikon sisällä ruvetaan miettiin jo akilesjänteiden katkasua. Tyttö ei ole ollut moksiskaan kipseistä, hyvin on mennyt tähän asti :)

    Kysyisinkin vielä onko tytöllä todella mahdollisuutta saada vammaistukea ja jos on keneltä olette pyytäneet lääkärinlausunnon (ilmeisesti vaaditaan c-todistus?)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon paljon onnea pienestä tyttärestä <3

      Ihanaa että teillä kampurahoidot menevät mallikkaasti. Minä luulin alkuun että kaikilla kampurajalkaisilla on automaattisesti oikeus vammaistukeen, mutta ilmeisesti kaikki eivät sitä kuitenkaan ole saaneet. Meillä kipsaukset ja leikkauksen hoitanut kirurgi teki lääkärinlausunnon. Se oli ihan Kelaa varten tehty eikä siinä ilmennyt mitään ylimääräistä ;-) Muistaakseni hoidon päättymispäivä oli tärkeä, mutta kyllä lääkärit nämäkin asiat tietää paremmin mitä minä :-)

      Poista
  10. Kiitos :)
    Viikko sitten tytöltä katkastiin akilesjänteet ja nyt menossa viimeinen kipsausvaihe. Huhtikuun alussa siirrytään tankokenkiin. Se mietityttää ja pelottaa, kuinka tyttö tottuu niihin ja kuinka arki kenkien kanssa alkaa luistaan. Siitä onkin tullut mieleen (tyhmiä) kysymyksiä: pukemisen ajaksi tangon ilmeisesti saa irrottaa, miten olette pyllypesun hoitaneet; edelleen lapuillako, kyljellään nukuttaminen ei taida onnistua tankokenkien aikana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Kyllä se arki alkaa luistamaan, ennemmin tai myöhemmin. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

      Pukemisen ajaksi me irrotettiin aina tanko. Nyt en kyllä edes muista miten pyllynpesu suoritettiin! Mä taisin käyttää aika paljon niitä lappuja, tai sitten en?!? Kamala miten tällaiset asiat muka unohtuu näin nopeasti :)

      Kyllä kyljellään voi nukuttaa. Tyynyjä vaan tueksi niin asento pysyy. Ja nyt tuo 3-vuotias kyllä pysyy kyljellään ilman tyynyäkin. Jos ei katso peiton alle niin ei huomaa mitään erikoista, mutta jos katsoo niin jalat on kuten mahallaan nukkuessa mutta kuitenkin hän on kyljellään. Nukkuu melkein eniten juuri tällaisessa asennossa :)

      Poista
  11. Hei! Voisitko poistaa tämän kirjoituksen alta kommentin, jossa on minun sähköpostiosoite? Tulee aina Googlen haussa näkyviin minun nimellä..

    VastaaPoista
  12. Hei,

    Toki onnistuu jos vain tietäisin mistä kommentista on kyse 😊

    Anu

    VastaaPoista
  13. Tämän kommentin voisi poistaa tosiaan tuon s.postin vuoksi.
    : 5.joulukuuta 2013 klo 6.36
    Ei kyllä liity mitenkään asiaan, mutta Anonyymi: asutteko te Oulussa? Meille olis tulossa kevättalvella molemminpuolinen kampurajalka tyttönen ja olis kiva tutustua muihin samanlaisiin perheisiin täältä Oulun seudulta. Tosi mukavasti löytyy netistä tietoa ja vertaistukea, mutta olis tosi huippu vaikka nähdäkin tämmösiä hoidettuja/hoidossa olevia kampurajalkalapsia.:) Jos kiinnostaa, niin otappa yhteyttä anri.nissila(at)student.oulu.fi.:)

    VastaaPoista