Vaikka kevät vasta tekee tuloaan niin tietyllä tavalla odotan erittäin innostuneesti tulevaa harmaata ja ankeaa syksyä.
Odotan marraskuuta ja pojan 4-vuotissynttäreitä. Niistä synttäreistä voisi tehdä oikein isot ja hienot, parhaat mitä ikinä hänen elämänsä aikana. Miten sitä keksisikään riittävän hienon tavan juhlia tulevaa normaalia arkea ilman tankokenkiä? Vai riittäisikö juhlaksi juuri se, tavallinen arki.
Marraskuuhun on yhdeksän kuukautta. Toukokuussa pitäisi olla seuraava lääkärin kontrolli, siihen on pari - kolme kuukautta. Otetaan se välietapiksi, jaksaa paremmin kun isoa tavoitetta vähän pienii.
Tänä vuonna, ehkä. Ehkä tänä vuonna tankokengät saa jättää luvan kanssa pysyvästi kaappiin. Jippii!
:-)
