Koitetaanpas nyt tällaista.
Aina silloin tällöin blogin johonkin vanhaan tekstiin tulee kommentteja, jotka pitävät sisällään mielenkiintoisia kysymyksiä. Harva säännöllinen lukija kuitenkaan huomaa tällaisia uusia kommentteja, jolloin minä jään ainoaksi vastaajaksi.
Tähän tekstiin voi siis kommentoiden esittää oman kysymyksen, johon toivon lukijoiden kertovan vastauksensa, mikäli asiaan joku mielipide löytyy. Kysymyksistä voi mahdollisesti myöhemmin tehdä erillisen sivun, jolloin suosituimmat kysymykset löytyy nopeasti.
Eräs uusi lukija kysyi kantoliinan käytöstä kampurajalkaisen lapsen kanssa. Itse en sitä käyttänyt, mutta onko joku käyttänyt kipsien tai tankokenkien kanssa? Miten onnistui, vaatiiko jonkun tietyntyyppisen liinan jne?
Itse muistan lukeneeni blogista useampaan kertaan kaukalon ja vaunujen valintaan liittyviä kysymyksiä. Omalla vauvalla oli käytössä Brion turvakaukalo, mutta hän oli tavallista vastasyntynyttä pienikokoisempi eikä näin ollen vastaukseni ole kovin yleispätevä - tankokenkien leveys kun säädetään jokaisen asiakkaan hartioiden leveydelle. Toisella, tervejalkaisella, pojalla meillä oli Maxi Cosin Cabriofix ja siinä oli ainakin tankokenkiä ajatellen leveä jalkaosa. Olen jonkun tankokenkäilijän kuullut käyttävän juuri tätä kaukaloa, joten ehkä sitä uskaltaa suositella?
Vaunut meillä oli Emmaljungan Edge Duo Combit. Koppaosa ei ollut kovin pitkäikäinen, mutta ratasosan sivusuunnassa väljä jalkatila meni kyllä niin pitkään, kun tankokengät oli päikkärikäytössä.
Teidän kysymysten vuoro! Tarkoitus on, että kaikki saa vastata kaikkien kysymyksiin :-)
Jos teillä on jotain parannusehdotuksia blogiin liittyen, kertokaa myös niistä.
Blogin tarkoitus on toimia tietoiskuna niille, joiden elämään kampurajalkaisuus kuuluu tavalla tai toisella. Kirjoitukset ovat kirjoittajan omia ajatuksia ja kokemuksia, eivätkä siis välttämättä perustu faktatietoon. Kirjoittajan 11/2010 syntyneellä pojalla on molemminpuoliset kampurajalat.
tiistai 3. joulukuuta 2013
tiistai 26. marraskuuta 2013
Viimeinen vuosi ja uudenlaiset kengät
Juniori täytti 3 vuotta. Kylläpä aika menee nopeaa.
Kampurajalkojen näkökulmasta tämä ikäsaavutus tarkoittaa sitä, että nyt saa puhua enää kuukausista tankokenkien kaverina. Hassua, osaakohan sitä ilman ollakaan (varmasti osaa).
Oikeasti tankokengät olisi varmaan saatu pois 4 vuoden ja 3 kuukauden iässä (helmikuussa 2015), siis jos mennään normaalin puolivuotiskontrollin rytmissä. Meillä kuitenkin oli marraskuussa taas hankaumia ja hiertymiä, minkä vuoksi käytiin näytillä kirurgilla. Muistan kirurgin joskus sanoneen, että hiertymät on usein merkki jalan virheasennosta. Siksipä käytiin näytillä ja todettiin, että jalat ovat niin täydelliset kuin ne voivat olla - onneksi! Seuraava kontrolli on puolen vuoden päästä ja siitä seuraava taas puolen vuoden päästä, eli hyvinkin lähellä oikeaa 4-vuotissyntympäivää. Eihän ne ajat tietenkään tule aina kun sitä odottaa, mutta onpahan ehkä pari kuukautta vähemmän taivalta jäljellä :)
Vika on siis kengissä kun hiertymiä ja rakkoja tulee. Tuumasta toimeen ja poika sai kokonaan uudenlaiset kengät. Valmistaja on sama kuin vanhoillakin kengillä, tämä on vain joku uusi pehmeämpi malli. Tällainen:
Pehmustetta on joka suuntaan ja perusmateriaali on todellakin paljon pehmeämpi. Pehmusteiden materiaali on nahkeaa, eli jalka ei pääse siinä liikkumaan = ei hiertymiä?
Aluksi tuntui että kenkiä ei saa riittävän tiukalle, ja että kengät on sen myötä turhat, mutta enää ei tunnu siltä. Toistaiseksi jalkojen iho on pysynyt hyvänä, eli näillä mennään kunnes toisin ilmoitetaan :-)
Onko kenelläkään muulla kenkämallia vaihdettu tai onko joku jo ehkä saanut suoraan ensimmäisiksi tällaiset kengät?
Kampurajalkojen näkökulmasta tämä ikäsaavutus tarkoittaa sitä, että nyt saa puhua enää kuukausista tankokenkien kaverina. Hassua, osaakohan sitä ilman ollakaan (varmasti osaa).
Oikeasti tankokengät olisi varmaan saatu pois 4 vuoden ja 3 kuukauden iässä (helmikuussa 2015), siis jos mennään normaalin puolivuotiskontrollin rytmissä. Meillä kuitenkin oli marraskuussa taas hankaumia ja hiertymiä, minkä vuoksi käytiin näytillä kirurgilla. Muistan kirurgin joskus sanoneen, että hiertymät on usein merkki jalan virheasennosta. Siksipä käytiin näytillä ja todettiin, että jalat ovat niin täydelliset kuin ne voivat olla - onneksi! Seuraava kontrolli on puolen vuoden päästä ja siitä seuraava taas puolen vuoden päästä, eli hyvinkin lähellä oikeaa 4-vuotissyntympäivää. Eihän ne ajat tietenkään tule aina kun sitä odottaa, mutta onpahan ehkä pari kuukautta vähemmän taivalta jäljellä :)
Vika on siis kengissä kun hiertymiä ja rakkoja tulee. Tuumasta toimeen ja poika sai kokonaan uudenlaiset kengät. Valmistaja on sama kuin vanhoillakin kengillä, tämä on vain joku uusi pehmeämpi malli. Tällainen:
Pehmustetta on joka suuntaan ja perusmateriaali on todellakin paljon pehmeämpi. Pehmusteiden materiaali on nahkeaa, eli jalka ei pääse siinä liikkumaan = ei hiertymiä?
Aluksi tuntui että kenkiä ei saa riittävän tiukalle, ja että kengät on sen myötä turhat, mutta enää ei tunnu siltä. Toistaiseksi jalkojen iho on pysynyt hyvänä, eli näillä mennään kunnes toisin ilmoitetaan :-)
Onko kenelläkään muulla kenkämallia vaihdettu tai onko joku jo ehkä saanut suoraan ensimmäisiksi tällaiset kengät?
lauantai 23. marraskuuta 2013
Kampurajalkojen kylmänsietokyky?
Onko kukaan muu huomannut, että kampurajalkaisen lapsen jalkojen ääreisverenkierto olisi jotenkin heikompi?
Minä olen nyt kolmena peräkkäisenä päivänä huomannut, että pojan varpaat on parin tunnin ulkoilun jälkeen jääkylmät. Jalassa hänellä on ollut tavallisten sukkien lisäksi villasukat ja kengät on Superfitin käteen lämpöiseltä tuntuvat talvimallit. Ulkonä näinä päivinä on ollut lämmintä pari astetta nollan molemmin puolin, eli mistään varsinaisista pakkaista ei voi edes puhua. Kengät on syksyllä ostetut ja kooltaan reilut.
Sormet pojalla on lämpöiset, samoin tuntuu kaikkialta muualta lämpöiseltä. Vain jalat on kylmät kuin jääkalikat.
Suositelkaa toki myös lämpimämpiä kenkiä :-)
Minä olen nyt kolmena peräkkäisenä päivänä huomannut, että pojan varpaat on parin tunnin ulkoilun jälkeen jääkylmät. Jalassa hänellä on ollut tavallisten sukkien lisäksi villasukat ja kengät on Superfitin käteen lämpöiseltä tuntuvat talvimallit. Ulkonä näinä päivinä on ollut lämmintä pari astetta nollan molemmin puolin, eli mistään varsinaisista pakkaista ei voi edes puhua. Kengät on syksyllä ostetut ja kooltaan reilut.
Sormet pojalla on lämpöiset, samoin tuntuu kaikkialta muualta lämpöiseltä. Vain jalat on kylmät kuin jääkalikat.
Suositelkaa toki myös lämpimämpiä kenkiä :-)
perjantai 18. lokakuuta 2013
Elämää pehmusteiden kanssa
Juniori oli kaikkinensa pari viikkoa kokonaan ilman kenkiä. Tänä aikana elämä muuttui jo niin "tavalliseksi" että kenkien käyttöönotto oli vähintäänkin tylsää.
Haavojen annettiin parantua täysin, ennen kuin ihoa alettiin uudelleen rasittamaan. Sen jälkeen kengät eivät ole enää vaivanneet. Onneksi niin. Toivottavasti hyvä putki jatkuu vielä - maalisuoralla kun jo ollaan (ainakin melkein).
Haavojen annettiin parantua täysin, ennen kuin ihoa alettiin uudelleen rasittamaan. Sen jälkeen kengät eivät ole enää vaivanneet. Onneksi niin. Toivottavasti hyvä putki jatkuu vielä - maalisuoralla kun jo ollaan (ainakin melkein).
tiistai 17. syyskuuta 2013
Pehmusteet kenkiin
Tänään kävimme apuvälineteknikon luona 100 km päässä vähän säätämässä hankaumia aiheuttavia kenkiä.
Poika nukkui neljä yötä ilman kenkiä ja ensi yönä koitetaan nukkua tämännäköiset viritelmät jalassa:
Kenkiin siis liimattiin jotkut pehmoiset kankaanpalat tuohon läpyskään kiinni.
Apuvälineteknikko vähän ihmetteli, että isovarvas oli hankautunut, uudet kengät kun yleensä painaa takareunasta. Meillä taas ei sinne ole koskaan tullut punaisia jälkiä.
No, poika on nukahtanut vanhaan tapaansa sänkyynsä. Saas nähdä mitä yllätyksiä tuleva yö tuo tullessaan.
Käynti ICF:n toimipisteessä ei maksanut meille mitään, vaan tällaiset "takuuhuollot" kuuluvat kenkien hintaan. Ja kengätkin tulee siis apuvälinepäätöksellä aina meille veloituksetta. Kuluja tuli siis vain polttoaineista, mutta onneksi me osattiin yhdistään samaan reissuun myös pieni shoppailukierros ;-)
Poika nukkui neljä yötä ilman kenkiä ja ensi yönä koitetaan nukkua tämännäköiset viritelmät jalassa:
Kenkiin siis liimattiin jotkut pehmoiset kankaanpalat tuohon läpyskään kiinni.
Apuvälineteknikko vähän ihmetteli, että isovarvas oli hankautunut, uudet kengät kun yleensä painaa takareunasta. Meillä taas ei sinne ole koskaan tullut punaisia jälkiä.
No, poika on nukahtanut vanhaan tapaansa sänkyynsä. Saas nähdä mitä yllätyksiä tuleva yö tuo tullessaan.
Käynti ICF:n toimipisteessä ei maksanut meille mitään, vaan tällaiset "takuuhuollot" kuuluvat kenkien hintaan. Ja kengätkin tulee siis apuvälinepäätöksellä aina meille veloituksetta. Kuluja tuli siis vain polttoaineista, mutta onneksi me osattiin yhdistään samaan reissuun myös pieni shoppailukierros ;-)
lauantai 14. syyskuuta 2013
Laittomuuksia?
Olo on vähintään rikollinen. Tuntuu kun olisin tehnyt jotain pahaa, vaikka toteutin vain sen ainoan ratkaisun, mikä tässä tilanteessa on mahdollista.
Poika nukkui omalla luvallani ensimmäistä kertaa ilman kenkiä koko yön. Ja nukkuu vielä ensi yönkin.
Meillä oli takana muutama huono yö. Tämän blogin päätähti ei mitenkään meinannut nukahtaa illalla ja yötkin meni surkeasti. Ensin kun vei sänkyyn saattoi 15 min olla tyytyväisenä ja sitten alkoi armoton vaikerrus. Tämä kaveri kun ei vielä puhu muuta kuin muutamia sanoja, olimme me vanhemmat ihan ällikällä lyötyjä. Yleensä pojan saa viedä sänkyyn ja kun seuraavan kerran käy katsomassa hän jo nukkuu. Mielessäni kävi, että onko meilläkin nyt kengistä aiheutuvia polvivaivoja, mistä moni teistä lukijoista on kertonut.
Uudet kengät poika sai kuukausi sitten ja ne on tehneet etuvarpaisiin punaiset jäljet - kuten kaikki muutkin kengät aluksi. Laitoin muutama päivä sitten isovarpaisiin rakkolaastarit ja koitin jättää kenkien alinta remmiä löysemmälle ettei se nyt ainakaan vaivaisi. Sitä seuraava yö menikin tosi hyvin.
Perjantain vastainen yö oli jotain ihan hirveää, poika uikutti 1,5 tuntia ennen nukahtamistaan, saman verran yölläkin ja aamulla ensimmäisenä herättyään itki. Mielessä kävi että soitan sairaalalle saako kengät seuraavaksi yöksi jättää kokeilunomaisesti pois, edelleen mielessä oli ne mahdolliset polvikivut. Soitinkin, mutta hoitaja oli silloin puhelimessa. Seuraavan kerran muistin asian neljän jälkeen enkä edes yrittänyt tavoittaa, sillä tiesin ettei polilla ole ketään enää siihen aikaan. Ja joka tapauksessa olisin sanonut, että aion jättää kengät ensi yöksi pois, olisin vain halunnut asialle ammattilaisen siunauksen.
Illansuussa poika sitten rupesi nyppimään rakkolaastareita jalastaan. Sanoin ensin ettei niihin saa koskea, mutta annoinkin sitten ottaa ne pois. Laitettaisiin sitten yöksi taas uudet. Poika otti toisen jalan laastarin itse ja minä toisen. Ja mitäs sieltä alta löytyikään; rakko, joka oli juuri puhjennut! Enää en miettinyt miksi yö oli itkety.
Ja nyt kun yritän terästäytyä tässä blogiin kuvaamisessa, niin tässä teille kuva jalasta:
Oikeasti totuus oli paljon karumpi, mitä kuva antaa ymmärtää. Ja kantapää ei oikeasti ole noin kuiva, siinä vaan oli jotain moskaa ;-) Sen sijaan akillesjänteen leikkausarpi näkyy hyvin.
Muuten jalka on kaunis - eikö? :-)
Viime yö meni siis tosi hyvin. Poika nukahti alle vartissa eikä inahdustakaan kuulunut ennen aamua. Kaiken kukkuraksi hän oli täsmälleen samassa paikassa, mihin olin illalla peitellyt. Ei tietoakaan siitä, että ujuttautuisi päätyyn niska kierossa.
Kuten arvatakin saattaa, tästä hetkestä alkaen lasken päiviä siihen, kun kengät saa lopullisesti jättää pois. Tähän päivään mennessä en ole pitänyt tankokenkiä pahana, ne nyt vaan on kuulunut meidän iltarutiineihin. Nyt kun kenkiä ei kahtena iltana ole laitettu, on kaikki ollut jotenkin niin tosi paljon helpompaa.
No, vielä se aika koittaa kun niitä ei luvan kanssa tarvi enää laittaa. Sitä odotellessa.
Onko teillä kerrottavana vastaavia tarinoita, jolloin kengät on syystä tai toisesta pitänyt jättää omasta toimesta laatikkoon yöksi?
Poika nukkui omalla luvallani ensimmäistä kertaa ilman kenkiä koko yön. Ja nukkuu vielä ensi yönkin.
Meillä oli takana muutama huono yö. Tämän blogin päätähti ei mitenkään meinannut nukahtaa illalla ja yötkin meni surkeasti. Ensin kun vei sänkyyn saattoi 15 min olla tyytyväisenä ja sitten alkoi armoton vaikerrus. Tämä kaveri kun ei vielä puhu muuta kuin muutamia sanoja, olimme me vanhemmat ihan ällikällä lyötyjä. Yleensä pojan saa viedä sänkyyn ja kun seuraavan kerran käy katsomassa hän jo nukkuu. Mielessäni kävi, että onko meilläkin nyt kengistä aiheutuvia polvivaivoja, mistä moni teistä lukijoista on kertonut.
Uudet kengät poika sai kuukausi sitten ja ne on tehneet etuvarpaisiin punaiset jäljet - kuten kaikki muutkin kengät aluksi. Laitoin muutama päivä sitten isovarpaisiin rakkolaastarit ja koitin jättää kenkien alinta remmiä löysemmälle ettei se nyt ainakaan vaivaisi. Sitä seuraava yö menikin tosi hyvin.
Perjantain vastainen yö oli jotain ihan hirveää, poika uikutti 1,5 tuntia ennen nukahtamistaan, saman verran yölläkin ja aamulla ensimmäisenä herättyään itki. Mielessä kävi että soitan sairaalalle saako kengät seuraavaksi yöksi jättää kokeilunomaisesti pois, edelleen mielessä oli ne mahdolliset polvikivut. Soitinkin, mutta hoitaja oli silloin puhelimessa. Seuraavan kerran muistin asian neljän jälkeen enkä edes yrittänyt tavoittaa, sillä tiesin ettei polilla ole ketään enää siihen aikaan. Ja joka tapauksessa olisin sanonut, että aion jättää kengät ensi yöksi pois, olisin vain halunnut asialle ammattilaisen siunauksen.
Illansuussa poika sitten rupesi nyppimään rakkolaastareita jalastaan. Sanoin ensin ettei niihin saa koskea, mutta annoinkin sitten ottaa ne pois. Laitettaisiin sitten yöksi taas uudet. Poika otti toisen jalan laastarin itse ja minä toisen. Ja mitäs sieltä alta löytyikään; rakko, joka oli juuri puhjennut! Enää en miettinyt miksi yö oli itkety.
Ja nyt kun yritän terästäytyä tässä blogiin kuvaamisessa, niin tässä teille kuva jalasta:
Oikeasti totuus oli paljon karumpi, mitä kuva antaa ymmärtää. Ja kantapää ei oikeasti ole noin kuiva, siinä vaan oli jotain moskaa ;-) Sen sijaan akillesjänteen leikkausarpi näkyy hyvin.
Muuten jalka on kaunis - eikö? :-)
Viime yö meni siis tosi hyvin. Poika nukahti alle vartissa eikä inahdustakaan kuulunut ennen aamua. Kaiken kukkuraksi hän oli täsmälleen samassa paikassa, mihin olin illalla peitellyt. Ei tietoakaan siitä, että ujuttautuisi päätyyn niska kierossa.
Kuten arvatakin saattaa, tästä hetkestä alkaen lasken päiviä siihen, kun kengät saa lopullisesti jättää pois. Tähän päivään mennessä en ole pitänyt tankokenkiä pahana, ne nyt vaan on kuulunut meidän iltarutiineihin. Nyt kun kenkiä ei kahtena iltana ole laitettu, on kaikki ollut jotenkin niin tosi paljon helpompaa.
No, vielä se aika koittaa kun niitä ei luvan kanssa tarvi enää laittaa. Sitä odotellessa.
Onko teillä kerrottavana vastaavia tarinoita, jolloin kengät on syystä tai toisesta pitänyt jättää omasta toimesta laatikkoon yöksi?
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Uudet kengät ja lääkärikontrolli
Käytössä on nyt viidennet tankokengät. Neljänsien huomasin yhtäkkiä jääneen pieneksi ja lähdimme lähes siltä istumalta hakemaan uusia n. 100 km:n päästä. Yleensä tankokengät saa paikallisen keskussairaalan apuvälineosastolta, mutta tällä kertaa ICF:n tyyppi oli tulossa tänne vasta 1,5 kuukauden päästä. En halunnut odottaa niin kauaa, joten matkasimme itse ICF:n lähimpään toimipaikkaan.
Nämä kengät saimme veloituksetta, kuten kaikki muutkin tankokengät. Pieneksi jääneet kengät saa pitää itsellä, niitä ei tarvitse palauttaa. Toistaiseksi kaikki pienet on muistona tallessa, nyt tosin vielä kaapissa piilossa.
Kenkäreissun jälkeisenä päivänä pojalla oli lastenkirurgin kontrolliaika täällä paikallisessa keskussairaalassa. Lääkärikäynnistä jäi oikein hyvä mieli; kaikki vaikutti olevan erinomaisen hyvällä mallilla. Lääkäri oli edelleen samaa mieltä, että 4-vuotiaaksi käytetään kenkiä. Siihen ei ole kuin reilu vuosi enää. Kyllä aika on mennyt nopeaa! Voisi jo ruveta suunnittelemaan tankokenkien läksiäisiä, pitäisiköhän sitä tilata kenkien muotoinen kakku...? :-)
Olen yrittänyt ottaa valokuvaa pojan jaloista, tosin huonolla menestyksellä. Toistaiseksi tarkka kuva vielä odottaa itseään. Jatketaan harjoituksia.
Nämä kengät saimme veloituksetta, kuten kaikki muutkin tankokengät. Pieneksi jääneet kengät saa pitää itsellä, niitä ei tarvitse palauttaa. Toistaiseksi kaikki pienet on muistona tallessa, nyt tosin vielä kaapissa piilossa.
Kenkäreissun jälkeisenä päivänä pojalla oli lastenkirurgin kontrolliaika täällä paikallisessa keskussairaalassa. Lääkärikäynnistä jäi oikein hyvä mieli; kaikki vaikutti olevan erinomaisen hyvällä mallilla. Lääkäri oli edelleen samaa mieltä, että 4-vuotiaaksi käytetään kenkiä. Siihen ei ole kuin reilu vuosi enää. Kyllä aika on mennyt nopeaa! Voisi jo ruveta suunnittelemaan tankokenkien läksiäisiä, pitäisiköhän sitä tilata kenkien muotoinen kakku...? :-)
Olen yrittänyt ottaa valokuvaa pojan jaloista, tosin huonolla menestyksellä. Toistaiseksi tarkka kuva vielä odottaa itseään. Jatketaan harjoituksia.
perjantai 28. kesäkuuta 2013
Kampurajalkaisen pikkukeskosen liikunnallisesta kehityksestä
Esikoisen kampurajalkaisuus selvisi raskauden rakenneultrassa, joskus n. rv 20 tietämillä. Tämän ultraäänitutkimuksen teki tavalliseen tapaan kätilö. Poikkeavuuden huomattuaan sain ajan lääkärille, joka vahvisti epäilyn todeksi.
Synnytyslääkäri kertoi, että kampurajalkoja hoidettaisiin tukikengillä ja että kävelemään kampurajalkaiset oppivat yleensä kutakuinkin normaaliaikataulussa. Tällöin mielsin tukikengät miltei tavallisiksi sandaaleiksi, tämä lääkäri ei puhunut tangosta mitään.
Eipä lääkäri puhunut mitään keskosuudestakaan, sehän kun ei millään lailla ollut raskauden puolivälissä tiedossa. Keskosuus ei myöskään ole mitenkään yhteydessä kampurajalkoihin.
Esikoinen syntyi siis rv 30+0 kolmen pisteen poikana. Elämän alku ihan ilman kampuroitakin oli haastavaa. Sairaalassa vietettiin seitsemän viikkoa ja kotiin tultiin nenä-mahaletkun kanssa. Syömään esikoinen oppi itse vasta 4 kk ikäisenä.
Kampurajalkojen hoito aloitettiin reilun kuukauden ikäisenä kipsihoidoilla. Seitsemänsien kipsien jälkeen poika sai tankokengät, jotka nilkkojen suoruuden ohella väänsivät lonkkia sammakkoasentoon. Asento sinänsä ei ole huono vaan täysin luonnollinen vastasyntyneelle, mutta hintelälle ja huonolla lihasjäntevyydellä varustetulla rääpäleellä asento jäi pysyväksi. Siis jos hän nyt 2,5-vuotiaana makaisi mahallaan, polvet osoittaisivat eri suuntiin eivätkä jalat pysyisi suorana, kuten vaikka 4-kuisella pikkuveljellään.
Lastenlääkäri meille kerran totesi, että kampurajalkaisuus ja keskosuus on vähän huono yhdistelmä. Tai ei ehkä kampurajalkaisuus itsessään, vaan sen tankokenkähoito.
Poika oppi kääntymään selältä vatsalleen muutamaa päivää ennen 1-vuotissyntymäpäiväänsä. Hän nousi itsenäisesti istumaan 1,5-vuotiaana, osasi toki istua lattialla vajaa puoli vuotta sitä ennen. Pystyyn nousi 1 v 5 kk iässä (kyllä, nousi pystyyn ennen kuin nousi istumaan) ja käveli tukien 1,5-vuotiaana. Vuotta myöhemmin, 2,5-vuotiaana hän kävelee tuetta. Ja nyt hän kävelee jatkuvasti. Se luo uskoa ja toivoa! Olo on kiitollinen, onnellinen ja iloinen.
Kuulisin mielelläni tarinoita elävästä elämästä liittyen kampurajalkaisen lapsen liikunnalliseen kehitykseen. Onko tosiaan niin, että täysiaikaiset tankokenkähoidetut (miksei muutkin!) lapset oppivat kävelemään normaaliaikataulussa? Kertokaa kokemuksianne!
Synnytyslääkäri kertoi, että kampurajalkoja hoidettaisiin tukikengillä ja että kävelemään kampurajalkaiset oppivat yleensä kutakuinkin normaaliaikataulussa. Tällöin mielsin tukikengät miltei tavallisiksi sandaaleiksi, tämä lääkäri ei puhunut tangosta mitään.
Eipä lääkäri puhunut mitään keskosuudestakaan, sehän kun ei millään lailla ollut raskauden puolivälissä tiedossa. Keskosuus ei myöskään ole mitenkään yhteydessä kampurajalkoihin.
Esikoinen syntyi siis rv 30+0 kolmen pisteen poikana. Elämän alku ihan ilman kampuroitakin oli haastavaa. Sairaalassa vietettiin seitsemän viikkoa ja kotiin tultiin nenä-mahaletkun kanssa. Syömään esikoinen oppi itse vasta 4 kk ikäisenä.
Kampurajalkojen hoito aloitettiin reilun kuukauden ikäisenä kipsihoidoilla. Seitsemänsien kipsien jälkeen poika sai tankokengät, jotka nilkkojen suoruuden ohella väänsivät lonkkia sammakkoasentoon. Asento sinänsä ei ole huono vaan täysin luonnollinen vastasyntyneelle, mutta hintelälle ja huonolla lihasjäntevyydellä varustetulla rääpäleellä asento jäi pysyväksi. Siis jos hän nyt 2,5-vuotiaana makaisi mahallaan, polvet osoittaisivat eri suuntiin eivätkä jalat pysyisi suorana, kuten vaikka 4-kuisella pikkuveljellään.
Lastenlääkäri meille kerran totesi, että kampurajalkaisuus ja keskosuus on vähän huono yhdistelmä. Tai ei ehkä kampurajalkaisuus itsessään, vaan sen tankokenkähoito.
Poika oppi kääntymään selältä vatsalleen muutamaa päivää ennen 1-vuotissyntymäpäiväänsä. Hän nousi itsenäisesti istumaan 1,5-vuotiaana, osasi toki istua lattialla vajaa puoli vuotta sitä ennen. Pystyyn nousi 1 v 5 kk iässä (kyllä, nousi pystyyn ennen kuin nousi istumaan) ja käveli tukien 1,5-vuotiaana. Vuotta myöhemmin, 2,5-vuotiaana hän kävelee tuetta. Ja nyt hän kävelee jatkuvasti. Se luo uskoa ja toivoa! Olo on kiitollinen, onnellinen ja iloinen.
Kuulisin mielelläni tarinoita elävästä elämästä liittyen kampurajalkaisen lapsen liikunnalliseen kehitykseen. Onko tosiaan niin, että täysiaikaiset tankokenkähoidetut (miksei muutkin!) lapset oppivat kävelemään normaaliaikataulussa? Kertokaa kokemuksianne!
perjantai 1. maaliskuuta 2013
Kampurajalkatapaaminen
Surffailin Skyryn (Suomen Kampurajalkayhdistys) nettisivuilla ja huomasin, että toukokuussa yhdistys juhlii 10-vuotistaivaltaan.
Tampereella järjestetään tällöin tapaaminen kampurajalkaisille ja heidän omaisilleen sekä jotain muuta yhteistä ohjelmaa.
Itse kiinnostuin tästä tapaamisesta, en ole kasvotusten jutellut muiden kun lääkäreiden kanssa kampurajaloista.
Onko kukaan muu ehkä menossa näihin 10-vuotisjuhliin?
Tampereella järjestetään tällöin tapaaminen kampurajalkaisille ja heidän omaisilleen sekä jotain muuta yhteistä ohjelmaa.
Itse kiinnostuin tästä tapaamisesta, en ole kasvotusten jutellut muiden kun lääkäreiden kanssa kampurajaloista.
Onko kukaan muu ehkä menossa näihin 10-vuotisjuhliin?
tiistai 12. helmikuuta 2013
Kampurajalkaisuuden periytyvyys
..periytyvyys vai toistuvuus - kumpi olisi oikeampi termi?
Joka tapauksessa. Meille syntyi 11.2. poika nro 2, jonka nilkat ovat suorat. Hänellä ei ole muitakaan epämuodostumia ja on tavallinen, terve poika.
Meillä vanhemmilla ei kummallakaan ole kampurajalkaa eikä suvuissammekaan sitä tunneta.
Tunnetteko te ketään, jolla olisi kaksi kampurajalkaista lasta?
Joka tapauksessa. Meille syntyi 11.2. poika nro 2, jonka nilkat ovat suorat. Hänellä ei ole muitakaan epämuodostumia ja on tavallinen, terve poika.
Meillä vanhemmilla ei kummallakaan ole kampurajalkaa eikä suvuissammekaan sitä tunneta.
Tunnetteko te ketään, jolla olisi kaksi kampurajalkaista lasta?
torstai 17. tammikuuta 2013
Tankokengät sängyssä
Meillä on nyt vähän ongelmaa pojan nukkumisjärjestelyiden kanssa. Siksi toivoisinkin kommentteja siitä, miten teillä nukutaan yöt tankokenkien kanssa.
Pinnasängyssä nukkuessaan poika nosteli jalkojaan ylös, jolloin tanko kenkineen jäi pinnan väliin eikä poika saanut sitä sieltä omin avuin pois. Laitoin sängynlaitoihin pehmusteita, jottei kenkä pääsisi väliin, mutta jalat jäivät silti nojaamaan laitoja vasten ja tämä aiheutti vähintään mekkalaa tai ähinää, jolloin minä äitinä aina heräsin ja jouduin nousta sängystä monta kertaa yössä.
Tämän (ja pinnasängyn uuden asukkaan) vuoksi siirsimme pojan juniorisänkyyn. Tämä sänky on paljon leveämpi ja siellä poika pääsee pyörimään, on tavattu muutaman kerran sängystään poikittain ihan mutkalla ja epämukavasta asennosta. Poika myös kengät jalassaan pönkää itseään sängyn yläpäähän, jolloin niskat on ihan mutkalla. Ei auta, vaikka illalla (tai keskellä yötäkin) laittaisi hänet jalkopäähän, ihan pian hän on taas sängyn yläpäässä. Tämä ongelma oli toki jo pinnasängyssäkin. Sängyn päässä on tyynyjä pehmusteena, mutta ne eivät tahdo enää auttaa - pää luiskahtaa niiden alle.
En tiedä saiko tästä kukaan mitään tolkkua, mutta
Pinnasängyssä nukkuessaan poika nosteli jalkojaan ylös, jolloin tanko kenkineen jäi pinnan väliin eikä poika saanut sitä sieltä omin avuin pois. Laitoin sängynlaitoihin pehmusteita, jottei kenkä pääsisi väliin, mutta jalat jäivät silti nojaamaan laitoja vasten ja tämä aiheutti vähintään mekkalaa tai ähinää, jolloin minä äitinä aina heräsin ja jouduin nousta sängystä monta kertaa yössä.
Tämän (ja pinnasängyn uuden asukkaan) vuoksi siirsimme pojan juniorisänkyyn. Tämä sänky on paljon leveämpi ja siellä poika pääsee pyörimään, on tavattu muutaman kerran sängystään poikittain ihan mutkalla ja epämukavasta asennosta. Poika myös kengät jalassaan pönkää itseään sängyn yläpäähän, jolloin niskat on ihan mutkalla. Ei auta, vaikka illalla (tai keskellä yötäkin) laittaisi hänet jalkopäähän, ihan pian hän on taas sängyn yläpäässä. Tämä ongelma oli toki jo pinnasängyssäkin. Sängyn päässä on tyynyjä pehmusteena, mutta ne eivät tahdo enää auttaa - pää luiskahtaa niiden alle.
En tiedä saiko tästä kukaan mitään tolkkua, mutta
Kertokaa siis millasin sänkyviritelmin teillä nukutaan tankokenkien kanssa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)